Muistelmia Kopolasta

Kopolasta on kaikilla hyviä kokemuksia. Kaikki ovat päässeet Kopolaan kuntoutusohjaajien kautta. Kopolassa on koettu monia rakkaustarinoita, monet ilot ja surut. Monet ovat käyneet lastenleireillä, viestintäkursseilla ja nuortenleireillä.

Tänä viikonloppuna monet ovat muistelleet vanhoja hetkiä ja miettineet, mitä kaikkea Kopolassa on tapahtunut vuosien varrella.

Matti: Itse tulin Kopolaan ensimmäistä kertaa lastenleirillä vuonna 2001. 13 vuoden jälkeen muistelee haikein mielin viimeistä Kopolan reissua. Itse olen käynyt lastenleireillä ja viestintäkursseilla monia kertoja ja Kopola ei siinä mielessä ole muuttunut paljoa. Kuitenkin on hienoa nähdä, että vanha tuttu paikka on pystyssä ja tulee aina hyvät muistot mieleen kun näkee jo pelkästään päärakennuksen. Kopolassa on tutustunut moniin hienoihin ihmisiin ja saanut tosi paljon mahtavaa vertaisseuraa. Huonokuuloisten nuorten porukasta on muodostunut itselle toinen perhe.

Johannes: Kopola merkitsee paljon, täällä kävin ensimmäiset leirit, tajusin, että myös muita samanlaisia huonokuuloisia ihmisiä kuin minä on olemassa. Kopolan maisemat ja täällä oleva vertaistuki ovat asioita jotka säilyvät aina mielessäni.

Tero: Eka kerta Kopolassa oli vuoden 2004 viestintäkurssilla, kurssi oli ikimuistoinen ja mahtava kokemus jolla tapasin jo monet nykyisetkin kaverit kuuloliiton parissa. Sittemmin olen käynyt Kopolassa moottorikorvien pikkujouluissa kolmisen kertaa. Muistot täältä ovat hyviä ja Kopola on myös paikkana hieno ympäristö.

Joonas: Olen ensimmäistä kertaa Kopolassa. Olin kuullut Kopolasta paljon hyvää. Halusin tulla tänne näkemään tämän paikan kun se nyt vielä on mahdollista ja viettämään yhteistä aikaa muiden ihanien ihmisten kanssa. Upea paikka ja hyvä seura on vertaistukea parhaimmillaan. On vaikea ymmärtää miksi nämä puitteet ja toiminta halutaan lakkauttaa.

Markus: Kopolasta on perheen kanssa vietettyjen kurssien jälkeen koettu monta kesän huipennusta viestintäkurssien ja lasten leirien muodossa. Yksinäiselle pienelle miehelle unohtumattomaksi paikan teki erityisesti mukavat ja kannustavat leirikaverit sekä ohjaajat paikan tarjotessa myös leikkeihin sekä muihin aktiviteetteihin loistavat kuvankauniit puitteet. Hauskaa nähdä tänäkin viikonloppuna ystäviä jopa sieltä ihan ensimmäiseltä Aku Ankka leiriltä lähtien.

Laura: Ensimmäistä kertaa kävin Kopolassa, kun veljeni oli lastenleirillä ja tulimme isäni kanssa häntä hakemaan. Halusin itse myös normaalikuuloisena kokea yhtä hauskoja juttuja, joista veljeni oli kertonut. Parin vuoden tauon jälkeen kuulin tästä mahdollisesti viimeisestä kerrasta Kopolassa ja oli tietty heti päästävä mukaan. Ihana nähdä pitkästä aikaa tuttuja kasvoja ja tietysti tutustua uusiin ihmisiin.

Super viikonloppu !

Marika: Ensimmäistä kertaa olen Kopolassa käynyt vuonna 2004 perhesopeutumisvalmennuskurssilla, jossa tapasin ihania uusia ystäviä. Nyt pitkän tauon jälkeen tulin täksi viikonlopuksi nauttimaan mahdollisesti viimeisen kerran Kopolan kauniista maisemista ja luonnosta. Tärkeintä viikonlopussa on ollut selvästi vertaistuki, sen saaminen ja omien kokemuksien jakaminen, sekä hauskanpito. Huonokuuloisten yhdessäolosta on tullut hyvin tärkeää, sekä koen huonokuuloiset toiseksi perheekseni, jossa voi jakaa ilot ja murheet. Luomukorvat eivät koskaan tule ymmärtämään, millaista on olla huonokuuloinen nuori. Tässä toisessa perheessä vallitsee yhteisöllisyys ja rakkaus, josta ei koskaan haluaisi luopua.