Perjantai iltana nuoret huonokuuloiset saapuivat Kuhmoisiin
hautaamaan Kopolan kurssikeskuksen. Vaikka kyseessä onkin mahdolliset
jäähyväiset, sikäli mikäli Kopola saadaan suunnitelmien mukaan myytyä, on
tapahtuma kaikkea muuta kun surullinen. Ilta kului rennoissa merkeissä uusiin
ihmisiin tutustuessa ja vanhojen tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaessa.
Saunottiin, uitiin, grillailtiin ja laulettiin. Tänään osallistujat saavat
kokea kaamean herätyksen, kun starttaamme päivän leirimeiningillä. Joidenkin
unet kun jäivät vähäisemmiksi kuin toisten. Illemmalla kokoonnutaan myös pitämään
muistotuokio ja näitä nuorten muistelmia kootaan mahdollisesti myöhemmin myös
tänne blogiin.
Onko sinulla hyviä muistoja Kopolasta? Kerro ne meille, eli
jätä jälki kommenttikenttään!
Minähän tunnen teidät kaikki! Itse olen ollut Kopolassa kaikenkaikkiaan yli sata kertaa, kun leiri-, teemaviikonloput- ja kurssit lasketaan yhteen. Kopola on minulle myös ollut merkittävä "AHAA!" -elämyspaikka. Taisin olla 17 vuotias, kun ensimmäistä kertaa Kopolassa tapasin muita huonokuuloisia nuoria ja lapsia! En ollut ennen tuntenut, enkä edes tietänyt, muita huonokuuloisia ikäisiäni. Aiemmin olin ollut luulossa, että olin ainoa huonokuuloinen, koska olin onnettomuudessa saanut kuulovammani. Ja sitä paitsi olin tavannut muita ikäisiäni, mutta vain viittovina! Kenties tuolloin, vuonna 1985, oli pikkuinen päätös takaraivooni syntynyt, että tänne tahdon uudestaan! Yksi asia on minulta, koko historiani huomioiden, jäänyt kokematta. Leiriläisenä en ole kertaakaan ehtinyt olemaan. Yhdellä kurssilla olen ollut, nuorten viitotunpuheen kurssiviikonloppuna, tuolloinkin puoliksi kurssilaisena ja puoliksi toimihenkilönä.
VastaaPoistaT:
"Nuorisosihteeri"
Janne Autiosuo
Nuorisotoimen vastaava
Kuuloliitto ry