Lastenleiri Sotkamossa 3. - 8.6.2013

Meillä oli oikein mahtava Kuuloliiton 7 - 12-vuotiaiden lastenleiri 3. - 8.6.2013 ihanan idyllisessä maalaismaisemassa. Leiri oli Maanselän etapissa, joka sijaitsee Sotkamossa. Me ohjaajat tultiin paikanpäälle jo sunnuntaina, eli leirin alkamispäivän edeltävänä päivänä laittamaan paikkaa pystyyn ja suunnittelemaan tulevaa leiriviikkoa. Majottauduimme kahteen isoon mökkiin, poiken mökkiin ja tyttöjen mökkiin. Mökkeihimme oli matkaa muutama satanen metri, joten kävimme useinmiten vain siellä nukkumassa, muuten olimme kirjaimellisesti lähes koko ajan ulkona. Päivän päätteeksi oli aina ihanaa istahtaa poikien mökin lattialle kuuntelemaan ohjaajien kertomia iltasatuja, siinä vaiheessa lapsista huomasi, että päivän aikana on ollut enemmän kuin riittävästi tekemistä. Tilattiin koko viikoksi aurinkoista ja lämmintä säätä ja onneksemme saimme molemmat!

Maanantaina puolen päivän aikaan lapset saapuivat leiripaikalle vanhempien saattelemana. Paljon oli uusia naamoja mutta myös paljon tuttuja naamoja. Ihanaa nähdä lasten tulevan leirille niin intoa ja tarmoa puhkuen. Vanhemmille järjestettiin pienimuotoinen infotilaisuus samalla kun lasten matkalaukut pakattiin liiton autoon ja lähdimme mökeilleimme majoittautumaan. Majoittautumisen jälkeen tutustuttiin toisiimme omat nimemme kertoen ja erilaisia tutustumisleikkejä lekkien. Leirialueella oli paljon erilaisia eläimiä, joihin oli aivan pakko päästä ensimmäisenä päivänä jo tutustumaan. Siellä oli mm. hevosia, kanoja, poroja, pupuja, lampaita, koira, kissa.... Illemmalla paikalle saapui hullu professori aikakoneen kanssa ja meillä kävi huono tuuri, kun Paha-Eme saapui paikalle ja rikkoi aikakoneemme ja jouduimme 1900-luvun alkupuolelle...... Hups!

Tiistaina lähdimme koko leiriporukka autoilla usean kilometrin päähän oppaamme kanssa, josta keräsimme jokainen itsellemme kivet talteen myöhempää ohjelmanumeroa varten. Ihastelimme myös isoa merkkikiveä, josta opas kertoi meille ja hän kertoi myös paljon sota-ajan juttuja. Oppaan tarinoinnin jälkeen kävelimme koko konkkaronkka noin kuuden kilometrin pituisen lenkin metsäpolkua ja pitkospuita pitkin. Leirin pienimmätkin lapset kävelivät oikein reippaasti koko matkan valittamatta, hyvä lapset!! Pysähdyimme kyllä usein, välillä pidimme evästaukoja ja kävelyvauhti ei ollut päätä huimaava. Kävelyn jälkeen kaikki olivat hikisiä ja uupuneita, joten oli oikein mainio hetki pulahtaa järveen uimaan ja ottaa vähän iisimmin erilaisia pallopelejä pelaillen. Iltasadun aikana Professori kävi meille kertomassa, että leirialueelta saattaa löytyä jalokiviä. Jalokivien avulla voimme rakentaa myöhemmin aikakoneen jonka avulla pääsemme takaisin nykyaikaan.

Keskiviikkona kuntoutusohjaaja tuli vierailemaan ja pitämään keskustelutuokion leiriläisille, jossa käytiin keskustelua erilaisista kuulon asioista ja erilaisia pohdintoja kouluympäristöstä. Kuntsarin tuokion jälkeen meillä oli neljä erilaista rastia, jotka suoritettiin ryhminä: kiven maalausta (ne, jotka kerättiin edellisenä päivänä), tuunattiin kangastusseilla itsellemme leiripaidat, huovutettiin ja tehtiin itsellemme päiväkirjat. Lapset tykkäsivät aivan älyttömästi edellä mainituista rasteista. Päiväkirjojen tekokin oli oikein mukavaa, kun sai kokeilla kyniä, joilla kirjoitettiin ennen vanhaan ja mustetta otettiin oikein mustepurkista. Näillä kynillä oli oikein mukavaa kirjoitella myös loppuviikon muinakin päivinä. Pääsimme ensimmäistä kertaa saunomaan ja sillä aikaa kun toinen porukka oli saunomassa, loppuporukka omaa saunavuoroa odotellessa pääsivät kokeilemaan Geokätköilyä. Saunomisen jälkeen sytytimme nuotion, jossa grillailimme makkaroita ja söimme eväsleipiä. Professori tuli leiriläisten iloksi  vierailemaan ja höpöttelemään omiaan ja joutui järveen ohjaajan tönäisemänä, hupsista! Iltasatu kuunneltiin leirinuotion äärellä.

Totuus tulee lasten suusta, eikös? ;)

Torstaina heti aamujumpan jälkeen oli monta erilaista rastia, jonne täytyi mennä kartan avulla suunnistaen ja rastit liittyivät meihin ohjaajiin. Rasteissa piti mm. etsiä pimeästä kodasta taskulampun avulla ohjaajien esineet ja tunnistaa omistaja. Musiikkirastilla täytyi arvata, mikä biisi on kenenkin ohjaajan lempibiisi. Kädenjälkirastilla täytyi arvata, mikä kädenjälki on kenenkin ohjaajan käsi. Kysymysrastilla oli paljon kysymyksiä meistä ohjaajista, lasten täytyi arvailla mitä hullunkurisia asioita me ohjaajat olemme tehneet. Rastien jälkeen pääsimme leiripaikan vanhan emännän ja isännän isoon tupaan, jossa meille näytettiin kuinka villasta tehdään lankaa, kuinka jauhetaan kahvipapuja ja pääsimme itse leipomaan rieskoja. Oli mielenkiintoista kuunnella, millaista elämää on eletty sota-aikaan, kuinka ruuasta oli pulaa jne. Saimme nauttia välipalaksi itse leipomamme rieskat ja ohjaajat joivat itse jauhetuista kahvipavuista tehtyä kahvia. Päästiin myös hevosajelulle, oli aika kuninkaallinen olo vaunun kyydissä istuskellessa. Illalla oli ohjaajien vuoro laittaa Tötterö-teatteri pystyyn ja teatteriin pääsi mukaan antamalla pikkukiven. Meillä ohjaajilla oli erilaisia sketsejä ja esityksiä leiriläisille, joihinkin juttuihin leiriläisetkin pääsivät mukaan näyttelemään. Saimme nauraa vatsalihaksemme kipeiksi!

Perjantaina olikin jo viimeinen kokonainen päivä. Viimeinen kokonainen päivähän tarkottaa sitä, että on olympialaisten aika. Kisailimme ryhmissä ja lajeina olivat mm. ohjaajamme Joelin hikisukan heittoa, vesiviesti, pallonkuljetusviesti.. Ryhmähenki oli aivan huikea, kaikki hurrasivat ja kannustivat toisiaan! Saimme vieraaksemme kuuloviestin toimittajan, joka otti meistä kuvia ja muutamalta leiriläiseltä ja allekirjoittaneelta haastattelut. Seurailkaa siis elokuussa ilmestyvää kuuloviesti-lehteä, sieltä löytyy juttua meistä ja meidän leiristä. Pääsi toimittajakin osalliseksi meidän hurjiin olympialaisiin ja hänkin vahingossa vähän kastui vesiastian ohjaajan otteesta liuetessa, mutta onneksi mitään vakavaa ei sattunut. Kun oli viimeinen ilta yhdessä tällä porukalla, oli aika järjestää päättäjäisjuhlat. Lapset pääsivät saunomaan ja koristelemaan isoa kotaa, jossa oli hyvää musiikkia, ohjelmaa ja maukasta naposteltavaa. Saimme rakennettua uuden toimivan aikakoneen ja pääsimme takaisin nykyaikaan. Professori ja Paha-Eme (tai Puskajukka, niin kuin lapset häntä kutsuivat) tanssivat ja leikkivät meidän kanssa koko illan.

Lauantai-päivä, eli viimeinen päivä vierähti erittäin nopeasti tavaroita pakkaillen, viimeisiä leikkejä leikkien ja muiden leiriläisten kanssa jutellen. Sittenpä vanhemmat tulivatkin jo hakemaan, voi sitä leiriläisten riemun määrää! Oli mahtavaa päästä vanhemmille kertomaan, mitä kaikkea mahtavaa olemme puuhanneet leiriviikon aikana ja esittelemään kaikkia uusia kavereita. Lopuksi vielä yhdessä jaettiin palkinnot ja leiridiplomit, sen oli aivan jokainen leiriläinen ansainnut! Sitten olikin aika sanoa lapsille heipat ja tulihan siinä väkisinkin tippa linssiin, kun kaikki oli taas ohitse. Jokainen meistä on taas yhden mahtavan muiston ja kokemuksen verran rikkaampi. Me ohjaajat jäimme leiripaikalle purkamaan leiriä ja pakkaamaan kaikki leirikamat autoon ja sitten oli pientä palaveria ja sen jälkeen me ohjaajatkin lähdimme omiin koteihimme väsyneinä, mutta onnellisina.

Leiri oli oikein mahtava ja onnistunut niin lasten, kuin ohjaajien osalta. Raskasta hommaa se on, mutta tiedämme tekevämme tärkeää ja korvaamatonta työtä. On tärkeää ja mahtavaa olla ns. roolimallina leiriläisille, olla osana oman identiteetin kasvun vahvistajana ja näyttää, että meillä muillakin on huono kuulo ja pärjäämme oikein mainiosti siitäkin huolimatta. Tärkeää on myös tavata uusia huonokuuloisia kavereita ja näistäkin syntyy varmasti elinikäisiä ystävyyssuhteita.

Kiitos kuuluu ihan jokaiselle leiriläiselle ja ohjaajalle, teitte tästäkin leiristä ikimuistoisen! Toivottavasti tavataan näillä leireillä myös ensi vuonna!

- Jenni