Intiaan päästyämme, aloitimme suorilta Intialaiset olympiksit eli olympialaiset. Ensimmäisenä hauskana lajina oli appelsiiniheiluri, jossa kilpailijoiden vyötärölle sidottiin sukkanauha, jonka kärjessä komeili juurikin se appelsiini. Appelsiinia heilutettiin lannetta edestakaisin liikkeellä ja samalla koetettiin osua maassa olevaan palloon. Pallo oli tarkoitus kuljettaa radan läpi ja takaisin. Ei niin helppoa, kun luulisi. Tosin jotkut näyttivät siltä, että on kotona tultu harjoiteltua...
Seuraavana lajina oli tietovisa, jossa kilpailijoiden aivonystyrät laitettiin koetuksille. Kilpailu oli tasainen ja voittaja joukkue saatiin selville, vasta bonuskysymys kierroksella.
intialaisten suosima pillikeihäänheitto oli menestys ja taisi siellä joku meidän miehistä tehdä ennätyksenkin. Välittömästi tämän jälkeen oli pituushyppy. Joku loikki niin paljon, että aloin epäillä jotain jänissukua osallistujan osalta...
Seuraavana lajina oli vesiviesti. Ganges-joesta haettava vesi reikäisellä saavilla suurempaan saaviin tuotti jonkin verran hankaluuksia, mutta astiat täyttyivät pikkuhiljaa. Jostain kumman syystä retkeilijä joukkomme oli saanut päähänsä, että lisäpisteitä sai, kun heitti vettä samalla ohjaaja Tonin päälle. Tonihan oli kilpailun jälkeen märkä kuin..... Kyllä te tiedätte. Osallistujilla tuntui kuitenkin olevan hauskaa! :)
Tämän jälkeen oli kilpailu, johon muksuja ei päästetty lainkaan. Laji vaati itsekuria, kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja ennen kaikkea rohkeutta ja supisuomalaista sisua. En nyt tarkoita niitä lähikaupan karkkihyllyllä lojuvia Sisu-karamellipastilleja, vaan aitoa sisua. Vanhempien piti nimittäin saada keksi (En harrasta piilomainontaa, mutta Domino-keksi) otsaltaan suuhun, koskematta siihen käsillä tai millään muullakaan. Voitte kuvitella vanhempien ilmeet, kun keksit alkoivat pikkuhiljaa kadota jokaisen naamalta... :)
Seuraavana lajina oli odotettu laji. Niin odotettu laji, että siitä odotuksen määrästä, jos olisi rullattu lankakerä, niin siitä langasta olisi voinut rakentaa vaikka uuden kiinan muurin. Nimittäin HUUTOVIESTI!!! Kilpailijat juoksivat siis viestiperiaatteella niin pitkään, kun keuhkoissa riitti ilma. Ja tämä viesti juostiin Intian F1-radalla. Eräs meistä juoksi puolitoista kierrosta, ennen kuin happi pääsi loppumaan. Iso käsi hänelle!
Kaiken sen huudon jälkeen, vanhemmat saivat tienata vielä tärkeitä pisteitä joukkueelleen. Heidän tehtävänään oli ylittää Ganges-joki pienen pienellä lautalla siten, että aina oli kyydissä vähintään yksi ja pyhään veteen osuttua, joutui koko ryhmä palaamaan takaisin rantaan. Siinä riitti vanhemmille pähkäilyä. ;)
Olympiksien jälkeen oli vuorossa Intian Kadonneiden rubiinien etsintä. Suorittamalla erilaisia tehtäviä, saimme vihjeitä rubiinien todennäköisimmistä olinpaikoista. Tehtävinä oli mm. Aladdinin taikamaton kääntöä, sudokua ja kirikettin pelaamista. Kirikettin muistutti lajina pesäpalloa, mutta joitain hienoja eroja oli. Maila ei ollut puolentoista litran limsapulloa isompi ja pallona oli pienen pienen pieni, tuskin halkaisijaltaan peukalon mittaa oleva pallo. Kaiken lisäksi pallo oli todella pehmeä, mikä vei lyöntitekniikan aivan uusille ulottuvuuksille. Pesien suhteen ero taas oli siinä, että pesälle ei ollut pakko jäädä, vaan jos kerkesit käydä ykköspesällä, sait yhden pisteen mukaan. Ja jos kerkesit käydä kakkospesällä, sait kaksi pistettä mukaan. Pisteet saatiin aina talteen omalle joukkueelle VAIN jos pääsi juoksemaan vielä ns. kotiin ennen kuin pallo palautui heittäjälle. Rubiinit löydettiin ja saimme kiitokseksi liput Intiassa pelattavaan Huipsaus otteluun. Pelivälineenä käytettiin frisbeetä ja maalista sai kymmenen pistettä. Sieppinä toimi lasten petanque-pelistä poimittu pieni, musta kuula, jota ohjaajat heittelivät kentän laidoilta keskenään. Etsijöinä toimi molemmista joukkueista yksi henkilö, joka yritti saada siepin kiinni. Kansainvälinen Huipsauskomitea KanHuiKo, on kieltänyt ns. ryhmyjen peluutuksen liiallisten aivotärähdyksien vuoksi, joten mekään emme kyseisiä pelivälineitä käyttäneet.
Ottelun jälkeen siirryimme suureen palatsiin, jossa paikallinen käsiminipallojoukkue harjoitteli. He tarjoutuivat pelaamaan kanssamme kyseistä peliä. Säännöt olivat muuten samat kuin käsipallossa, mutta pallo oli golfpallon kokoinen ja pehmeä. Otimme joukkueiksi aikuiset vastaan lapset. Lapset saivat niukan 2-1 tappion, mutta ilmoittivat samalla, että aamulla vielä uusintaottelu, ennen saapumista takaisin Suomeen. Sehän sopii! :D
Vielä intialaiseen saunaan ja lettujen paistoa suomalaisittain. Mukana ehkä hieman HK-sinistä, jota sattuu jollakulla olevan mukana. Huomenna sitten taas koti Suomi tai Suami, kuten jossakin päin sanovat. Saunomisiin ja terveisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti